Tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin lähestyvää sunnuntaita. Minua jännitti ensimmäistä kertaa poliittisen aiheen vuoksi. Vaikka kyseessä olikin myös ensimmäinen presidentinvaalien äänestyspäiväni... Ei se ollut suurin jännittämisen aihe. Olin aina pitänyt myös Tarja Halosesta presidenttinä, mutta nyt ensimmäistä kertaa presidenttiehdokas sytytti sisälläni kipinän ja uskon parempaan huomiseen. Nyt pelkäsin että kipinäni sammutettaisiin ja jotain tärkeää vietäisiin. Pekka Haavisto... Mies miellytti minua niin presidenttiehdokkaana kuin ihmisenäkin. Vihdoinkin löysin tuntemattoman ihmisen jota todella arvostan, jonka arvot ovat kohdallaan ja sydän paikallaan.
*
ps. Tämä teksti oli kirjoitettu muutamaa päivää ennen ensimmäisen vaalikierroksen äänestyspäivää. Haavisto pääsi kuin pääsi toiselle kierrokselle! Hienoa huomata kuinka Suomi on astunut rohkeudessa ja suvaitsevaisuudessa askeleen eteenpäin! Tunne on ylpeä ja onnellinen.
- N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti