Ihmisten kanssa

Olimme Tampereen keskustorin vaalikojussa/mökissä. Oli mielettömän hyvä fiilis! Oli mukavaa jakaa ilmaista glögiä, ilmaisia lehtiä sekä infolappusia, myydä Haavisto tuotteita ja jutella ihmisten kanssa. Oli muuten hienoa kun joku uskalsi rohkeasti kysyä sitä mitä mieltä olen, että miten homopresidentti voi käydä maissa joissa homous on kielletty. Vastasin tietenkin sen, että Haavisto on tehnyt jo töitä tällaisissa maissa joissa homous on ollut kiellettyä, eikä se ole ollut ongelma aikaisemminkaan. Tuo ei nyt ole se suora ote vastauksestani (en muista miten sen sanatarkkaan vähän pidemmin sanoin), mutta suurin piirtein noin. Oli kiva myös nähdä oikeasti positiivinen reaktio asialle ja se, että kysymystä tultiin kysymään täysin hyvällä eikä provosoiden. On tärkeää että kansa uskaltaa kysyä kysymyksiä, jotta he tietävät millä perusteella ja kelle heidän äänensä oikeastaan menevät. Sekin on tietenkin totta, että tämä asia jota kysymys koski, on jo käsitelty useita kertoja. Kaikki eivät kuitenkaan ehkä aidosti ole asiasta vielä kuulleet joten on tärkeää että tähänkin kysymykseen voi rauhallisesti vastata. Sen ei tarvitse olla niin sanotusti 'ärsyttävää' jos kysymys tuodaan asiallisesti esiin.

Ja minusta oli upeaa huomata kuinka uskomattoman hyvä ja lämmin fiilis oli havaittavissa! Tässä on sitä hyvän mielen kehää mistä on aiemminkin puhuttu. Ja ihan mielelläni olin kojussa/mökissä täysin vapaaehtoisena, tämän asian kannattaminen ja tukeminen on mielestäni tärkeää, siitä sai myös taas kerran huomata se kuinka Haavisto yhdistää ihmisiä. Kaikki kojulla olleet olimme omasta halustamme tekemässä kaikkea mitä tämän merkinnän alussa mainitsin ja kaikki ainakin vaikuttivat olevan täysin hyvillä mielin.

Oli mukavaa myös heti näin ensimmäisellä kerralla saada positiivista palautetta. Olin kuulemma hyvä, esitin hyviä kommentteja ja asiallista argumentointia. Lisäksi minua sekä I:tä sanottiin reippaiksi, hyviksi puhujiksi ja kuulemma varmasti myöskin asiakkaitten/muidenkin ihmisten mielestä miellyttäviksi henkilöiksi. Meiltä otettiinkin sitten nimet ja puhelinnumerot ylös. Me olemme myös huomenna I:n kanssa vähän ennen kolmea joko kojulla tai kärrien kanssa, kuuteen asti luultavasti teemme jonkinlaisia 'hommia'. Viideltä Haavisto onkin sitten myös vaalimökin läheisyydessä, joten olemme häntäkin kuuntelemassa sitten siinä samalla. Ensi viikollakin me luultavasti olemme hymyt huulillamme toivon mukaan ns. tekemässä Haavistosta presidenttiä.

Ainoa niin sanottu pieni miinus olivat kamera ja mikki, jotka tulivat aika yllättäen. En siis sano, että se olisi ollut täysin negatiivinen asia. Menin vain hämilleni kun tilanne tuli niin äkkiä ja tiedostan etten osannut sanoa välttämättä mitään kovinkaan fiksua tai antoisaa. Jälkikäteen tajusin mitä kaikkea olisin voinut sanoa, mutten sanonut. Mitä olisin voinut jättää sanomatta, mutten jättänyt. No, mutta meni jo. Toivotaan ettei lopputuloksesta tullut kannaltani aivan kamala.

Ja vaikka aika kylmissäni kojulta poistuinkin (en tajunnut pukeutua tarpeeksi lämpöisesti, hölmö minä! Huomenna varustaudun paremmin!) niin kokemus ja fiilis eivät olisi voineet olla parempia. Olen onnellinen ja ylpeä, että sain olla jossakin tällaisessa mukana. ja toivottavasti tosiaan olen jatkossakin.

Huomenna osaan toivottavasti kirjoittaa jotain mikä liittyy enemmän varsinaisesti itse Pekka Haavistoon. Meidän piti mennä vaalipaneeliinkiin herraa kuuntelemaan, mutta kojulla/mökillä ja kärrien kanssa tarvitaan ahkeria ihmisiä joten emme valitettavasti ehdi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti keskustelu/vaalipaneeliin. Mutta kun kuitenkin mies huomenna on Tampereella, niin toivottavasti siitäkin saisi sitten blogille jutunjuurta, eiköhän!

Tällaisiin tunnelmiin lopetan tämän blogimerkintäni. Nyt aion käydä nukkumaan, jotta jaksan huomenna mahdollisimman hyvin!

Hyvää yötä teille kaikille ja jos olette Tampereella, niin tulkaa ihmeessä katsomaan Pekkaa! :)

Se on moro!

- N