Aika monet ovat puhuneet, että Pekka Haavistolla on kaksi ominaisuutta miksi ihmiset eivät äänestäisi häntä. Ensimmäinen syy on ollut miehen puolue. Vihreät eivät tunnetusti ole suuri eivätkä suosittu puolue. Moni suomalainen karsastaa vihreitä ja heidän tapaansa ajatella asioista.
Toinen syy on Pekan seksuaalinen suuntautuminen ja se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Tämä ei sovi kovinkaan hyvin perinteiseen suomalaiseen käsitykseen, jossa mies ja nainen rakentavat omakotitalon lapsilleen ja koirilleen.
Minun kohdallani negatiivisuus Pekkaa kohtaan johtui juuri hänen puolueestaan.
Ala-asteella olin aivan samanlainen kuin melkein kaikki sen ikäiset tytöt ovat. Rakastin eläimiä, luontoa ja keräsin roskat pois lähimetsästä. En voinut sietää aitoja turkiksia enkä voinut edes katsoa kun isäni rankaisi koiraamme viemällä sen väkisin häkkiin. Pidin kasveja ja eläimiä kuin ne olisivat olleet helposti särkyviä kristalliesineitä. Taisin jopa 'opettaa' naapurin lapsia liikkumaan metsässä oikein. Jos minulta olisi silloin kysytti, että mikä on minun suosikkipuolueeni, olisin aivan varmasti nostanut käteni ylös Vihreiden puolesta. Niin kuin luultavasti moni muukin sen ikäinen lapsi.
Heti ala-asteen jälkeen en ole osannut pitää Vihreitä kovinkaan hienona asiana. Yläasteella minulle valkeni monen ihailemani järjestöjen varjopuolet. Muistan järkyttyneeni kovasti siitä, millaisia keinoja ne saattoivat käyttää. Yläasteella taisin jopa omistaa ensimmäisen nahkatakkini. Silloin ajatusmaailmani muuttui. Tajusin, että voin olla niin sanotusti 'vihreä ihminen' vaikka en allekirjoittaisikaan minkään virallisen tai epävirallisen ryhmän tai järjestön mielipiteitä. Saatoin hyvillä mielin alkaa kierrättää roskia, sammuttelemaan kotona turhaan palavia lamppuja ja vähentämään turhaa vedenkulutusta. Tiesin jo silloin, että ihminen voi vaikuttaa paljon myös omilla yksinkertaisilla tavoillaan.
En voi sanoa olleeni kiinnostunut politiikasta. En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä enkä usko, että tulen koskaan pysymään täysin perillä siitä, mitä eduskunnassamme oikein tapahtuu. Politiikka on yleensä ollut minulle hyvin kaukainen ja turhan monimutkainen asia. Se on minun mielestäni ollut aina hyvin monimutkaista. Vähän liiankin monimutkaista ja vaikeaa. Elän mieluummin omassa rauhassani enkä koe tarvetta rasittaa omaa päätäni politiikalla.
Viime vuoden jouluna ajatuksiani alkoi häiritä kyseinen mies, jonka puolesta olen päätynyt jo äänestämäänkin.
Pekka Haavisto on toden totta sanojensa veroinen mies. Niin politiikassa kuin ihmisenäkin. En olisi ikinä uskonut, että päätyisin äänestämään Suomen presidentinvaaleissa. Tai että äänestäisin vihreän puolueen edustajaa. Ajattelin ennen, että en varmasti anna ääntäni yhdellekkään politiikan pellelle. Päätökseni piti aivan loistavasti aina näihin vaaleihin asti.
Tyydyin aluksi vain katselemaan sivusta ja tuhahtelemaan kuuluvasti aina kun rakkaani katsoi tai luki jotain näihin vaaleihin liittyvää. 'Ja minähän en mitään vaaleja tue!' tai 'Ei luoja mitä porukkaa. Ei muuten tasan kiinnosta.'
Jossain vaiheessa tammikuuta juutuin kultani viereen katselemaan kaikenmaailman presidenttitenttejä. Sehän on niin typerä sanakin ettei mitään rajaa. Presidenttitentti... Yritä sanoa väsyneenä kun kello näyttää yhtä yöaikaan. Taisimme tosiaan katsoa yhden tai useammankin tentin siihen aikaan mtv3:n katsomosta. Hetki hetkeltä huomasin kiinnittäväni yhä enemmän huomiota ehdokkaiden sanoihin ja mielipiteisiin. Minä siis ihan oikeasti kuuntelin ja kommentoin niiden kahdeksan ehdokkaan sanoja. Huhhuh.
Päätin äänestämisestäni vasta kun ensimmäiseen äänestyspäivään oli aikaa enää alle viikko. Pyörittelin päässäni kahta ehdokasta. Taisin painia ajatuksieni kanssa muutaman päivän ennen kuin päädyin tähän rauhalliseen ja ystävälliseen mieheen. Pekka Haavisto sai ääneni ensimmäisen kierroksen äänestyksessä ja hyvältähän sen miehen tulos sitten näyttikin. Sehän on meidän Pexu!
Mitä enemmän katselen ja kuuntelen Pekan tekemisiä ja ajatuksia, sitä enemmän pidän hänestä varsinkin ihmisenä. Tarja Halonen oli mielestäni hyvin sympaattinen ja hieno presidentti. Haavisto sopisi enemmänkin kuin loistavasti tämän naisen jalanjälkiin. Jos kerran kyseinen herra saa minut ottamaan kantaa vaaleissa, niin kyseessä ei tosiaan voi olla mikään turha veijari.
Pekka Haavisto sai minut ajattelemaan ja ottamaan innokkaasti kantaa. Pekan ansiosta ajatukseni kokivat taas muutoksen.
-I
ps. Jokainen tekstini on luotu omien henkilökohtaisten mielipiteideni pohjalta. En mainosta tai allekirjoita muiden mielipiteitä. Kirjoitukseni tarkoitukseni ole loukata ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti