sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Nyt menee liian pitkälle!

Tällä kertaa ajattelin vähän sanoa omia ajatuksiani siitä, mihin oman ehdokkaan liiallinen kannatus on mennyt.
Jo yksi väkivaltainen hyökkäys
Linkki johtaa iltalehden sivuille. Ei ollut mitenkään kaunista luettavaa. Miksi oman ehdokkaan kannatuksen on mentävä väkivaltaan asti? Itse tuomitsen täysin tämänkaltaiset teot. Väkivalta ja henkinen sortaminen ei minun mielestäni kuulu lainkaan vaaleihin. Suomi on demokraattinen maa, jossa on korkea koulutustaso. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että jokainen saa kannattaa juuri sitä ehdokasta ketä itse haluaa.
Tasa-arvo ja oikeus sanoa mielipiteensä. Ne kaksi asiaa ovat tainneet hukkua nyt syvälle lumen alle näiden presidentinvaalien toisen kierroksen kohdalla. Missä on kunnioitus? Uskon, että meillä jokaisella on kyllä järkeä päässään, kunhan vain osaisimme myös käyttää sitä oikeissa tilanteissa.
Haavisto ja Niinistö ovat itse teroittaneet sitä, että he kumpikin haluavat vaalien sujuvan herrasmiesmäisesti loppuun asti. Kumpikaan ei ole hyväksynyt tätä suoraa paskan heittämistä. Ehdokkaat ovat olleet myös sitä mieltä, ettei ketään voi syrjiä tai tuomita sen takia ketä aikoo äänestää. Miksi emme siis kuuntele heitä? Kyseiset miehet ovat fiksuja ja varmasti perillä siitä millaisia tekoja heidän kampanjansa nimissä oikein tehdään. Enko usko, että kumpikaan heistä katsoo tuota uutista kovinkaan hyvällä silmällä.
Jos ihan suoraan sanon; Nämä vaalit tai mitkään vaalit eivät ole väkivallan ja huonon käytöksen arvoisia. Suomella on hieno historia rauhallisena ja tasa-arvoisena maana. Monet muut maat ovat yrittäneet ottaa mallia juuri meidän demokraattisesta käytöksestämme. Onko käytöksemme ollut tuon arvostuksen arvoista? Minä en voi sanoa että olisi. Melkein hävettää.

Nyt olisi aika katsoa peiliin ja alkaa järjestää asioita uuteen arvojärjestykseen.

- I

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti