Ei se mikä meidät erottaa, vaan se mikä yhdistää. Rakentamista romuttamisen sijaan. Maa jossa meitä kaikkia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti. Minä haluan tällaisen Suomen.
Sidon lapun ilmapalloon ja vapautan sen tuulen vietäväksi. Toiveeni kulkee eteenpäin.
Hymy nousee kasvoilleni kun mietin kuinka suuren edistysaskeleen Suomi ottaisi jos äänestäisimme Haaviston kaltaisen henkilön presidentiksi. Monet sanovat, ettei miestä valita koska hän on homoseksuaali. Mitä väliä sillä on? Ja eikös vähemmistöjä ymmärrä paremmin itsekin vähemmistöön kuuluva? Suomi ei ole valmis, niin sanotaan. Tarvittaisiin ihme... Ihmeitäkin tapahtuu jos uskomme niin.
*
ps. Tämäkin kirjoitettiin ennen ensimmäistä äänestyspäivää. Osa tästä ihmeestä on siis jo tapahtunut. Rohkeutta ihmiset!
- N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti